Sain päätökseen seitsemän päivän sosiaalisen median paaston. Se tuntuu tehokkaimmalta pitkäikäisyysterapialta, jonka olen kokenut. Kaikki parani: mieliala, uni, energia, läsnäolo, arvostelukyky, ihmissuhteet ja optimismi. Todisteet osoittavat, että seitsemän päivän paasto vähentää ahdistusta (16 %), masennusta (25 %) ja unettomuutta (15 %). Vaikutukset tuntuivat suuremmilta. Toisaalta, kun palaan asiaan, tunnen vaistomaisesti, että kehoni metaboloi sosiaalista mediaa samalla tavalla kuin pikaruoka-ateria, syövyttävä parisuhde, krapula ja univaje. Kehoni vihaa sitä. Aiempien paastojen (40/h ja 70h) jälkeen kirjoitin, että sosiaalinen media on saastetta.  Ei pahe tai syyllinen nautinto. Se on lähempänä vesimyrkkyjä, ilman saastumista ja mikromuoveja. Tällä kertaa tärkein oivallus oli, että sosiaalinen media on eräänlaista päihtymistä. Alkoholi on rehellistä päihtymistä. Se kertoo selvästi, mitä se sinulta vie. Sosiaalinen media sen sijaan ei paljasta itseään päihteistä. Se luo tunteen siitä, että olet tietoinen, sitoutunut ja yhteydessä samalla kun hiljaisesti tyhjentää syvyyden ja itsenäisen ajattelun kykyäsi. Et tunne itseäsi humalaiseksi, vaan olet ajankohtainen. Mutta todisteet osoittavat, että se saa aivot kutistumaan. Toimintakyvyn heikentyminen on todellista, koska et tunne sitä. Tehden siitä vaarallisemman tyypin. Jos et ole vielä kokeillut sitä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan sosiaalisen median paastoa. Vaikka edes yhdeksi päiväksi.