Yksi tapa ajatella mallia, joka tuottaa slopia, on se, että se on mallintanut nykyisen kontekstin todennäköisimmin slopiin. Occamin partaveitsi tässä on se, että ihminen/käyttäjä/ohje/mikä tahansa, sellaisena kuin se on esitetty kontekstissa, ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen oikeuttaakseen mielenkiintoisen tuotoksen